Mitä tuntisi?

Matkalla siskon luo jäin Tikkurilassa pois junasta ja menin sisälle odottamaan H-junaa. Istuin penkille, jonka toisessa päässä oli mummeli, joka ei ihan hienoissa vaatteissa ollut. Istuin siinä jonkin aikaan ja tämän mummon kaveri tuli siihen ja haisi tupakille. Hetkeä myöhemmin hän vahingossa tönäisi minua ja pyyteli anteeksi. Sitten hän kyseli mistä tulin? Milloin junani lähtee? ja semmosta. Kohteliaasti vastailin hänelle. Katsoin jopa kelloa yhessä vaiheessa ja mummeli sanoi että hänen kellonsa on aivan oikeassa ajassa, vaikka sitä ei uskoisi. Mummelilla ei myöskään mitkään hienot vaatteet ollu ja yhessä vaiheessa hän kyselikin minulta rahaa :o Sanoin ettei minulla ollut. Kello oli 17.55 kun mummeli sanoi, että minun pitäisi lähteä että kerkeäisin junaan. Kohteliaasti hän sanoi että hyviä jatkoja ja ehkä vielä nähdään. Sanoin kiitos samoin, ja mummeli hyvästeli. Minä hyvästelin myös ja sitten toisen mummelin kohalla hänkin hyvästeli ja hänelle sanoin myös hyvästit.
En tiennyt mitä tuossa olisi pitänyt tuntea. Toisaalta halusin mahdollisimman äkkiä röökille haisevan "pummimummon" vierestä, mutta toisaalta hän oli ystävällinen ja kohtelias.
Siskon luona kummitytöllä oli vaikea päättää olisiko hän iloinen tulostani vai ei. Suu meni mutruun. Välillä ei tiennyt että nauroiko se vai parkuiko. Kummitytön mieliala ku muuttuu niin nopeasti, vaikka se on pieni :D Alussa se taisi hieman vierastaa minua, mutta hieman myöhemmin se jo nauroi kun olin sen luona. On se niin hassu. Miten niin pieni voi miettiä että itkeäkkö vaiko eikö? Kummitytön mieliala vaihtuu hetkessä; se saattaa hieman huutaa ja sitten yht'äkkiä nauraa ja taas se päättää, että nyt ei oo kivaa, eikun sittenkin on jne.
Huomenna siis sitten näyttelyyn :) Jännittää ja sit ei. Oon jollain lailla innoissani ja sit en. No huomenna sitten kaikki on toisin :) Kuulema esitän toisen siskon koiran ja yhen kennelin koiran. Saa nähä miten pärjätään ;)