"En halua ajaa enää ikinä"- tunne

Päätin eilen että minun on pakko ajaa tänään, koska muuten en ikinä uskalla ajaa meidän autoa.
Meillä on Nissan Qhashqai, Cafe latte-värinen. Alku meni hyvin, autotallista peruuttaminen tuntui aluksi vaikealta, mutta kyllä se meni hyvin. Ajaminenkin meni hyvin aika kauan. Äiti antoi välillä vinkkejä joista tosin ei ollut paljoa hyötyä, kun minä ajoin. Yhessäkin vaiheessa se sano: Jarruta! ja minä: Ei tässä nyt jarrutella, kun sieltä ei tuu ketään.
Ajoin vähän miten sattui parkkipaikalla ja no sitten kumminkin sain parkkeerattua auton hyvin. Toisella kerralla oli helpompaa, koska oli enemmän tilaa. Sitten taas lähteminen meni hyvin, kun menimme kirjastoon ja sen pihaankin sain hyvin auton parkkiin.
Kauhein ja noloin hetki tapahtui, kun äiti halusi ajaa vähän pidempää kautta kotiin. Menimme samaan suuntaan mistä tulimme kirjastoon, eli aluksi pois päin kotoa. Sitten kun olimme keskustassa ja siinä sattui tulemaan jono, pysähdyin ja laitoin ykkösen. Sitten kun piti lähteä, nostin kytkintä liian nopeasti(herkkä kytkin) ja auto sammui. Sitten pari kertaa yritin kai liian äkkiä saada auton käyntiin, koska se oli aivan kauhea paikka jäädä jumiin, ja se ei lähtenyt eteenpäin ja sammuili. Se oli niin noloa ja kauheaa! Ja sitten äiti lopulta laittoi auton käyntiin ja minulla oli vahingossa kaasulla jalka ja rutkasti, niin auto päästi oikein kunnon kaasutus ääneen(vielä nolompaa). Autoja oli jo mennyt pari ohi. Pääsin sitten siitä ja väittelin äidin kanssa että se oli noloa ja äiti sanoi että ei muka ollut. Hyvähän se siinä pelkääjän paikalla on sanoa... Ajoin sitten kotia kohti ihan hyvin ja taas tuli kauhea kohta: autotalli. Ajoin jotenkin liian oikealle ja sitten piti perruuttaa ja siinä auto sammui varmaan 2 kertaa ja se oli taas kauheaa. Sitten kun yritin ajaa sen keskelle tallia, jossain siellä pysähdyin ja vielä kuulema piti ajaa eteenpäin ja taas sammui moottori. Minulla ei ollut kunnon tuntumaa kytkimeen ja siksi se nousi vähän miten sattui. Sitten auton renkaat menivät monttuihin ja kauhea jarrutus siihen.
En tykännyt yhtään, sanoin että En halua enää ikinä ajaa, ja äiti sano vaan että minun pitää harjotella. Tottahan se on mutta siinä tunne tilassa kaikke äidin puhe tuntui turhalta, en halua ajaa, kun näin mulle käy. Tän piti olla rohkaseva ajo, mutta enhän mä uskalla edelleenkään ajaa, kun sattuu kummikin taas jotain tommosta ja sitten en osaa ajaa talliinkaan, kun se pitää olla just eikä melkein oikein.

Maanantain tapahtumia.

Maanantaina oli tavallisesti 3 tuntia koulua ja olin kävellen. Pakkasta oli juuri sopivasti ja oli kiva mennä kotiin ja tietää että pääsee kattomaan Ähtävää ja Höylää :)





 

 

                        Höylä                                            Ähtävä

Lähdettiin sitten noin kello 15.30 sinne. Kissoja ei näkynyt missään ja äiti sanoi jo valmiiksi, että: "sinä saat perruutella sitten tämän auton pois, kun lähetään." Minä taas olin vähän eri mieltä :D Vaatteet päälle ja menoks. Minulla oli päässä jonkinlainen lippis, joka ei kuitenkaan ollut lippis, koska se ei ollut samasta materiaalista. Kävin tervehtimässä hiehot ja vasikat ja ensimmäisenä tietenkin Höylän luokse, joka olikin jo valmiina minua odottelemassa :D Se meinas purasta taas kädestä, outoa miten se yrittää syödä minua. Sitten menin ihan pienten vasikoiden luo. Ne oli tosi siroja ja pieniä, tuntui että ne kaikki olisivat vain parin päivän vanhoja. Kaksi ensimmäistä olivat vähän arkoja, kun tulin ja viimeinen sen sijaan  nukkui.

Kun ruoka-aika koitti katselin vähän missä Ähtävä on. Ähtävä oli aivan valtava, kun se makasi makuupaikalla. Sen maha on kasvanu isosks ja maaliskuussa olis luvassa pieni vasikka(tai iso mahan koosta päätellen) :)

                                    Kaveri antaa pusun poskelle :)

Kuvia tuli otettua vähän kaikista. Kun ruoka-aika oli ohi, menin Ähtävän luo ja sitten tapahtui jotain, mistä olisi saanut hienon kuvan. Ähtävä tuli hyvin lähelle minua ja jouduin kallistamaan selkää ja ottamaan sen päästä kiinni, että pysyisin pystyssä. Ähtävä nuuski naamaani ja mietin, että älä nuole. Eikä Ähtävä nuollut. Se on sama vanha ittensä :) Pienenä se oli samanlainen, se vain nuuski eikä nuolassu naamaa.

Ennen ja jälkeen ruoka-ajan Höylä näytti taitojaan: se "huusi" niin kovaa kun vain pystyi. Sitä ei ammumiseksi oikein voinut kutsua, koska sen ääni oli niin kamalan kova! Tullu äitiinsä(Ähtävään) :) Kivaa ei ollut se, kun olin siinä ihan vieressä ja se alkoi "huutamaan" ja käänsi vielä päätä minuun päin, niin oli pakko laittaa kädet korville, kun se ääni oli niin kova. Miten semmosesta 10 kuukautta vanhasta vasikasta lähtee semmonen ääni? :D Desibelimittari ei olis ollu pahitteeksi :)

                                                 Höylän ääninäyte.

Lypsäminen sujui ihan hyvin ja varsinkin Ananas oli helppo tapaus. Se on uusi lehmä ja sen utareet olivat ihan puhtaat ja sileät. Niistä sai otettua helposti suihkeet ja ne jäikin siihen valumaan. "Vuoto, vuoto" minä sanoin ja laitoin lypsykoneen utareisiin :) Sitten kun se piti ottaa pois, se lähti tosi helposti, niin helposti ei ole ikinä lähtenyt. Ihan niinkuin utareet olisi rasvattu, että saisin koneen pois helposti :D Sitten toisella kerralla yksi alkoi pissaamaan siellä ja mennin äkkiä reunaan ja melkein halusin kiivetä pois lypsymontusta, koska se öehmä oli juuri minun kohalla :D Onneksi siinä oli suojus ja huomasin, että mitään ei lentänyt päälleni. Sen sijaan Ähtävä oli vähän tuhma, vaikka oikeastaan se ei voinut sille mitään. Se osittain kakki äidin päälle ja sitten kun se oli poistunut paikalta, se vielä kattoi äitiä, et mitä se nyt aikoo tehä :D Mitä ihmettä? Ihan niinkuin lapsetkin tekee, karkaavat paikalta ja katsovat kauempaa, että mitä tapahtuu. Vähän myöhemmin sanoin: Ähtävässä on Taikaa/taikaa. Siis Ähtävässä on taikaa erikousuutensa takia ja Taikaa, koska mun eka lehmä Taika oli sen emä.

   Ananas on tuo toinen vasemmalla, jolla valkoinen juova menee poskelle :D Unikko vieressä.

Aluksi luulin, että kiusankappale Yyteri oli viety pois, mutta ei nyt sentään. Taas se kiusasi minua vetämällä hihasta. Toisaalta löysin myös toisen "kiusaajan" tai ehkä pikemminkin outouden. Valio "hyökkäsi" minua päin. Se ei antamut minun silittää sitä vaan se heilutti päätä edestakaisin, sivulle ja  eteenpääin joka ei ole ihan normaalia. Sitten se piti jotain outoa ääntäkin ja silloin lähdin pois :D
Loppu aika meni hyvin. Putsattiin lypsimet ja menin jakamaan rehua. Uskomattomasti sain kaikille jaettua hyvin paljon rehua ja äiti katsoikin, että työ oli melkein kokonaan tehty :D Vielä viimeiset kuvat piti ottaa. Oltiin lähössä siinä 19.00 ja eihän se äiti unohtanu et minun pitäis perruuttaa :D No auto käyntiin ja sit ootin äitiä, kun se puhdisti autoa. Huomasin että autossamme on herkät jarrut, kaasu, ratti ja kytkin. Heti alussa auto sammui, koska olin muka nostanut sitä liikaa. Sitten perruuttamaan, joka meni kivasti. Sitten mäkilähtö, joka onnistui uskomattoman täydellisesti. Ajoin noin 100 metriä noin 20 km/h :D Heh, ja sitten vielä risteyksen kohilla sain auton sammumaan jotenkin kytkimen kanssa. Sitten vaihtui kuski :)



Pikku vasikoiden kuvia :)









pitkä viikko

Tänään on näköjään vasta keskiviikko. Tuntuu ihan ikuisuudelta, kun oli viikonloppu. Viime viikko taas tuntui lyhyeltä, kun oli lomaa 3 päivää + viikonloppu. Se oli kyllä outo systeemi: keskiviikkona koulua, torstaina ei koulua ja perjantaina koulua.
Maanantai oli kiva itsensä(vaikka vihaan maanantaita), vain 3 tuntia koulua. Tiistaina matikka ei tuntunu yhtään kivalta, kun oli laskuasiat unohtunu lomalla. Tänään sitten olin vain tunnin koulussa ja lähdin ajamaan Pieksämäelle. Siellä oltiin joskus 14.45 ja ajoin ekana tunnin kai. Sitten hetken "mielijohteesta" päätin mennä tekemään teoriakokeen. Kyllä sitä vähän jännitti, kun harjoituksissa oli mennyt 50 % läpi ja 50% hylätty. Maksu oli muuttunut tänä vuonna 81 euroon kun viime vuonna se taisi olla vain 60 euroa. Aika järkyttävä ero. Pääsin läpi :) Kyllä siinä jännitti kun se kone puhui jotain ja siinä luki: tutkinto on... Vedin henkeä sisään ja jännitin ja sitten... hyväksytty ja henkäisin ulospäin :D Huh. Ensiviikolle sitten pyysin inssin, toivottavasti se menee hyvin :) Ja tämä päivä tuntui osittain ikuisuudelta, kun en paljoa ollut tauolla. Aina jonkun kyydissä ja kerkesin vain kupin kaakaota juoda. Sitten jotenkin kello näytti puolta seitsemää ja oli tosiaan aika mennä kotiin.
Huomenna varmaan on koulussa ABIvideon kuvausta, saa nähä jaksanko tulla paikalle, kun se on vasta eka kohtaus ja siinä ei tarvitse olla paljoa porukkaa. Ja kauhea perjantai on vielä käymättä -_- 7 tuntia koulua ja vikana sitä matikkaa!
Enää tietääkseni 14 päivää koulua, sitten koeviikko ja sitten on vapaata pari päivää ja on pitkän englannin kuuntelu ja sitten penkkarit ja risteily ja sitten loma. :) Kaks viikkoa pitää jaksaa! Ja sitten pitäisi ahkerasti lukea. Huh, mutta sitten kun kirjotitukset on ohi niin sitten saa levätä ja lähteä vaikka jonnekkin.

Hyvää uutta vuotta 2011!

Nyt on sitten vuosi 2011. Saa nähä mitä tämä vuosi tuo tullessaan :) Aika paljon kaikkea, mitä nyt tiedän etukäteen:

*ylioppilaaksi
*muutto
*uusia tuttavuuksia
*abiristeily
*kummityttö täyttää 1v
*jne.

Ei sitä ikinä tiedä mitä muuta :) Tein pari uuden vuoden lupausta. Aion vähentää koneen käyttöä ja yritän olla 183 päivää ilman suklaatuotteita :D Uutena vuotena ammuttiin hienoja ilotulituksia. Varsinkin keskiyöllä oli aikamoinen tulishow taivaalla :D Tosi kaunista :) Tässä on kuvia meidän ilotulituksista tänä vuonna.